Tulin töistä. Kämpässä löyhkää joku pilaantunut, roskiksessa muhiva ruoka. Onneksi saan olla yksin. Mennä nukkumaan ihan yksin.

Sain hetken uuden ihmiseni kanssa ennen kuin lähdin kotiin! Hän olkoon täällä nyt sitten vaikka....hmm..Jätti. Ensi näkemällä kesän alussa vaikutti mukavalta ja juuri sellaiselta. Nyt vasta olen päässyt jutuille muutaman kerran. Olemus ja jutut kohdallaan ja ennen kaikkea näyttää helvetin hyvältä. On vaan aina heti tunne, et joku "vika siinä on kun sillä ole muijaa". Jätti on suuri ja rauhallinen, tarvittaessa kova ja ehkä vähän pelottava. Näyttää vähän vankilasta karanneelta. Juuri sellainen...!

Muistuttaa kai liikaakin Sinua... Näenkö edes muun kaltaisia miehiä?? Sinä voit kuulemma ihan hyvin vaikka teetkin liikaa töitä. Olet kuitenkin elossa. Vaikka en tiedä onko se hyvä asia. Voi luoja miten olen miettinyt Sun kuolemaa. Miten se helpottaisi. Kamalaa, mutta totuus. Sitten kaikella olisi piste.

Ja sitten olet sinä joka vaan jaksat mun oikkuiluja, vaikka en itsekään jaksaisi. Sanotaan vaikka Rico. Soitit mulle tänään. Mua ärsytti taas niin paljon, et melkein jätin vastaamatta. Miten muka voi olla niin, että yhtenä päivänä olen valmis jakamaan sun kanssa loppuelämäni, ja seuraavana tekisi mieli lyödä kun ärsyttää niin mielettömästi..??!? Ei niin voi tuntea! Vaan minäpä voin. Oi kyllä vaan... Lätisit jotain turhanpäiväisyyksiä puhelimeen, ja lopulta purkauduin avautumalla Ystävästä kakskymmentä minuuttia. Vinguit mua mukaas täksi päiväksi, mä en vaan jaksa nähdä vaivaa.

Tosiaan voisin vetää vaikka pienet unet nyt. Jos vaikka illalla jaksais lähteä Petturin kanssa kaljan voimalla maailmaa katsomaan. Jättikin kyseli oonko menossa kaupungille illalla.... Ja mä luulen et tiedän mistä sellaisen miehen bongaa lauantaina tässä kaupungissa ;) Ei muuta ku metsästysvarustus ylle ja kohti apajaa.....