nonni.

nyt on mullakin sit oma koti :) tai ei se oma ole, mut kämppä kuitenkin. mieli ja ruumis huokaisee helpotuksesta; en ole enää muiden armoilla.

en muista miksi kutsuin rakastani viime kesänä näissä teksteissä enkä nyt vaivaudu kesken sitä hakemaan, mutta luulenpa että tästä tulee vielä jotain. ollaan saatu ikään kuin uudelleen lämmitettyä tää meidän ns juttu, jos sen nyt niin voi ilmaista. hiljaa hyvää tulee - yleensä erittäin hyvää, mitä mun kokemuksella voi sanoa. tää on kai saanut pyöriä molempien mielessä niin kauan et pystytään suhtautumaan vähän niinku kaveripohjalta toisiimme mikä on erittäin hyvä asia. tai ihan niinku tunnettais paremminkin. tai saa nähdä. ollaan niin erikoisia molemmat. tai mun mielestä. sellaista miestä ei ainakaan ole lähellekään samanlaista yhtään missään...

onpa sekavaa ja tylsääääää tekstiä. lopetan ajoissa ku en itsekään jaksa lukea.

toivottavasti vähän oppineena. elämästä ja muuten. nyt puuttuu enää koti. kamalaa kun ihmistä alkaa hävettää vanhat kirjoitukset aina jälkeen päin... nyt tiedän miks olen niin huono nettipäiväkirjan kirjoittaja... no eiks aina voi alottaa alusta?? deletoida kaiken vanhan ja avata uuden kansion? edes tietokoneella...

oikeestaan kaikki on ihan niinku aina ennenkin. mä olen yksin. nyt on sentään uus työpaikka ja elämä toivottavasti järjestyy pian sen ympärille. miehiä on. ei vaan yhtäkään joka osaisi rakastaa mua. olen niin helvetin nirso et taidanpa olla yksin vaan. --- VITUT. mitenköhän monta kertaa sitä on parku kurkussa tullut hoettua itselleen ja kavereille. aivan turhaan. mä en osaa edes enää luovuttaa. koko mun elämä jää vajaaksi jos en löydä Mun Miestä. typerää mutta tosi totta. ihan niinku nettipäiväkirjatkin.

yritin tosiaan äsken tässä julkaista suurlähettiläiden biisin sanoja, mutta meni sitä koko blogi ihan solmuun vaikka koitin useamman kerran. höh... ei sitten. kaikki tiettyyn tilanteeseen sopivat biisit on mulle puoli elämää ja on se nyt kumma... prkle......!

http://www.lyricsbox.com/suurlahettilaat-lyrics-kun-tanaan-lahden-7jtlhc1.html

se oli tosiaan sellainen reissu, et olis voinu jättää väliinkin. se on jännä ku tietää itsekin etukäteen kuin siinä käy, ja silti vaan lähtee, ihan ku koittamaan kepillä jäätä vaiks hyvin näkee ettei se kanna.

tai olihan se omalla tavallaan ihan kiva ilta. en vaan tajuu miks sitä rahaa täytyy kylvää ympärilleen niinku sitä muka olis jossain paljonki ylimääräistä. ja krapula... voi luoja mä olen kai tulossa vanhaksi kun en kestä alkoholia enää yhtään. en sentään herännyt mistään vääristä paikoista enkä kai muutenkaan säätänyt mitään ääliömäistä niinku aina joskus käy... no... huokaus. jos olis rauhassa ens keskiviikkoon asti. (onpa pitkä aika...) sillon on kuitenkin pakolliset bileet ihanien rakkaiden ystävieni kanssa, joita ilman olen joutunut koko kesän olemaan!

IHANAA, pääsen pois täältä!!! :)

hmmm... pitäis lähteä viimeistä kertaa tänä kesänä kaupungin yöhön. ja mulla on tosi huonoja aavistuksia. en tiedä miks, koska ketään sen erikoisempaa tyyppiä ei ole mun tietojen mukaan lähdössä mihinkään eikä muutenkaan pitäis olla mitään sellaista ilmassa...? oli pakko vaan laittaa tää tänne ylös, jotta sit muistan mitä mietin ennen ku suljin ulkooven perässäni.

toivottavasti osaan käyttäytyä.