Onneksi Ystävän pikkusisko tuli ja pelasti mut vuokraleffaillalta. Ensimmäinen lonkku on korkattu ja olo alkaa parantua. Heräsin kolmelta päivällä kun Rico yritti soittaa. En ole vieläkään vastannut enkä soittanut takaisin. En vaan jaksa. Olen niin typerä et haluan nyt mennä yksin (siis ilman Ricoa) kaupungin yöhön. Ja mitä ilmeisemmin siksi, et haluan nähdä mitä muuta on tarjolla. Se ei ole oikein, mut tunnen niin ja sille ei mitään voi. Joskus yritin tehdä niin kuin järki sanoo ja huomasin, ettei se kannata.

Odotan kuin pikkutyttö et löytäisin Jätin tänään. Tiedän et mun ilta menee katseen vaeltaessa väkijoukoissa; en pysty keskittymään muuhun. Vaihdan baaria tunnin välein varmistaakseni, ettei saalis mene sivu suun. Ja näinhän se menee... parissa päivässä teen itselleni pakkomielteen typerästä ihastumisestani, enkä pysty rauhoittumaan ennen kuin mies sanoo ääneen haluavansa mut itselleen. Sitten voi käydä niin, että mua ei kiinnosta enää pätkääkään. Tunnevamma - minkäs sille voin...?

Todennäköisintä on, et neljän jälkeen aamulla mä raahaudun kämpälle yksin (ihanaa, taas yksin) nukkumaan hirveessä kännissä ja itkeskelen meikit poskella, kun kukaan ei huolinut mua. Vaiks todellisuudessa olen haistattanut vitut jokaiselle yrittäjälle illan aikana. Mitä mä sit tekisin jos Jätti tulis jostain ja mun vieressä hymyilis joku nätti poika???

Ja sitten on se jokakertainen jännitys... Yökiitäjiä sisuksissa. Adrenaliinisyöksyjä kun jossain hämärässä nurkassa näen jonkun, joka hetken näyttää aivan Sinulta... Tulee aloitellessa paha olo kun annan mieleeni pujahtaa sen pienen ja viattoman, mutta ruman epätoivoisen ajatuksen, joka sitten huutaa aina vaan kovempaa kalloluissani mitä humalampaan tulen..... entä jos näen Sinut tänään......? Viimeistään se laittaa mut itkemään. Ero on siinä ettei se itku lopu huomennakaan. Eikä ylihuomenna. Miten kauan olen jo odottanut et saisin nähdä Sut...? En muista milloin nähtiin. Kaksi vuotta sitten? Joo, sillon oli kesä. Olit ylimielinen ja liian kännissä. Jätin Sut rauhaan. Halasin vanhaa kaveriani, johon yhtäkkiä törmäsin ja Sä olitkin sitten saman tien siinä. Ehdin sanoa kaverille vain "älä tule lähemmäs", mut se oli liian myöhäistä...

Ja miten mä olen rukoillut ja itkenyt et saisin vielä joskus nähdä Sut... Se on ollut kaikki mitä olen pyytänyt. Luulin, että enkelit olisivat kuunnelleet. Luulin väärin.

Teiniprinsessan päiväkirjat. Siinä parempi nimi näille teksteille.