Osasinkohan nyt ollenkaan käyttää tätä...? Yritin valita sen punaisen taustan...??

Joo eli... Mä ajattelin ihan omaksi ilokseni ja ajankulukseni alkaa kirjottaa tämmöstä. Olen tykännnyt lukea muiden tekstejä. Ja ei pahalla - en tunne enää itseäni yhtään niin pimeeksi ku ennen ;) Ei vaan siis totuus on, et jos joku jaksaa näitä mun juttuja pidemmän päälle lukea, tulee huomaamaan, ettei mun ajatuksenjuoksussa, mielenliikkeissä ja tunnekirjoissa ole mitään loogista. Siinä juuri suurin syy kirjoittamiselleni - jos vaikka itsellenikin selvisi jotain itsestäni...

Olen siis jo aikuinen - niin ne väittää. Kuitenkin aloitan "lopullisessa" työssäni vasta ensi vuoden puolella, olen naimaton ja lapseton. Tavallaan juuri nyt myös koditon. Elämäni suurin rakkaustarina ajautui karille omien virheideni takia. Huokaus... Siinä mun elämäni suurin murhe. On ollut jo kolme vuotta. Mitään en yleensä kadu, sitä itken vieläkin välillä. Ja nyt ei ole kyse pettämisestä tai vastaavasta. Olin vaan liian kylmä, en uskaltanut näyttää et oikeesti välitän. Ja sitten tuli ex-nainen joka osasi... Tää ex kyllä myöhemmin sitten petti, mutta se on toinen tarina.......

Sellainen minä siis olen. Toivon ettei tuttavapiireissä kukaan lue näitä. Luulen että olen tunnistettavissa helposti. Toisaalta en tiedä onko sillä sitten väliä?? Itsepä tänne asioitani kirjoitan!! Olen nytkin töissä, teen vuoroja miten sattuu vuorokaudenajasta ja pyhistä riippumatta. Täällä on välillä tylsiä hetkiä, ja kun kone on kerran edessä ja pää täynnä milloin mitäkin, niin käytänpä hyödykseni olosuhteita :)

Nyt juuri väsyttää niin hemmetisti, et en varmaan saa enää mitään irti itsestäni.. Joku päivä sitten.. Toivottavasti huomenna on ihana päivä.