toivottavasti vähän oppineena. elämästä ja muuten. nyt puuttuu enää koti. kamalaa kun ihmistä alkaa hävettää vanhat kirjoitukset aina jälkeen päin... nyt tiedän miks olen niin huono nettipäiväkirjan kirjoittaja... no eiks aina voi alottaa alusta?? deletoida kaiken vanhan ja avata uuden kansion? edes tietokoneella...

oikeestaan kaikki on ihan niinku aina ennenkin. mä olen yksin. nyt on sentään uus työpaikka ja elämä toivottavasti järjestyy pian sen ympärille. miehiä on. ei vaan yhtäkään joka osaisi rakastaa mua. olen niin helvetin nirso et taidanpa olla yksin vaan. --- VITUT. mitenköhän monta kertaa sitä on parku kurkussa tullut hoettua itselleen ja kavereille. aivan turhaan. mä en osaa edes enää luovuttaa. koko mun elämä jää vajaaksi jos en löydä Mun Miestä. typerää mutta tosi totta. ihan niinku nettipäiväkirjatkin.