nonni.

nyt on mullakin sit oma koti :) tai ei se oma ole, mut kämppä kuitenkin. mieli ja ruumis huokaisee helpotuksesta; en ole enää muiden armoilla.

en muista miksi kutsuin rakastani viime kesänä näissä teksteissä enkä nyt vaivaudu kesken sitä hakemaan, mutta luulenpa että tästä tulee vielä jotain. ollaan saatu ikään kuin uudelleen lämmitettyä tää meidän ns juttu, jos sen nyt niin voi ilmaista. hiljaa hyvää tulee - yleensä erittäin hyvää, mitä mun kokemuksella voi sanoa. tää on kai saanut pyöriä molempien mielessä niin kauan et pystytään suhtautumaan vähän niinku kaveripohjalta toisiimme mikä on erittäin hyvä asia. tai ihan niinku tunnettais paremminkin. tai saa nähdä. ollaan niin erikoisia molemmat. tai mun mielestä. sellaista miestä ei ainakaan ole lähellekään samanlaista yhtään missään...

onpa sekavaa ja tylsääääää tekstiä. lopetan ajoissa ku en itsekään jaksa lukea.